Viime kertainen tulipalo kummitteli yhä hullujen mielessä, ja he etsivät ahdistukseensa erilaisia ratkaisuja. Mikko päätti turvautua musiikkiterapiaan, eli soittamaan pianoa. Tai no, soittaminen ei ehkä ollut ihan paras tapa kuvata sitä tapaa, jolla hän hakkasi pianonkoskettimia, mutta hän onnistui keräämään hurrauksia muilta hoidokeilta.

Muut eivät sitten valitettavasti päässeet musisoimaan, vaikka varsinkin Tauno olisi ollut kovasti avun tarpeessa. Hän oli löytänyt jostain vanhan lentopallon, jolle höpisi: "Kyllä opettaja, en enää koskaan etsi kirppuja päästänne. Olen syvästi pahoillani opettaja..." Tauno ei myöskään suostunut puuhaamaan muiden kanssa, koska "hänet oli määrätty jälki-istuntoon".

Esmeralda päätti, että hänen täytyisi alkaa tutustua hulluihin, sillä täällä hän tulisi asumaan vielä hyvän aikaa. Juuri kun hän ja Martta olivat aloittamassa footbagin potkintaa, kuului mahtavaa korinaa ja Esmeralda pudotti hätkähtäessään footbagin. Muita ei tämä ääni näyttänyt haittaavan, ihan kuin se olisi jo tuttua.

Syyllinen löytyi naapuri huoneesta, jossa Ali oli kuorsaamassa. Ja voi taivas miten tämä kuorsasikaan! Esmeraldasta tuntui, että heidän olisi varmasti mahdoton nukkua samaan aikaan. Onneksi Esmeralda ei ollut ihan herkkäunisimmasta päästä, mutta jossain se raja silti tulisi vastaan.

Kun kello oli lähemmäs kolme aamulla, soitti Mikko yhä pianoa, siis seitsemättä tuntia! Esmeralda yritti kiinnittää Mikon huomion muualle laittamalla tämän kuppiin karkkipapereiden ja nappien sijasta oikean setelin. Tämä toimikin ja Mikko nousi tuoliltaan ja alkoi kiinnostuneena tonkia kuppia.

Esmeraldakin innostui musiikista ja päätti alkaa räppäämään hullujen viihdykkeeksi. Mikko tuli keittöstä kannustamaan ja antoi jopa palkkion Esmeraldalle. Mikko kehui Esmeraldan esitystä niin hyväksi, että hän halusi antaa tälle oman setelinsä. Se oli sentään oikea seteli, eikä mikään roskikseen joutava karkkipaperi, kuten hän sanoi. Kun Esmeralda sitten kurkisti purkkiinsa, siellä oli vain tyhjä Marianne-paperi.

Mikko olikin sitten Esmeraldan ainoa fani. Muut hullut vain nyrpistelivät neniään ja tukkivat korvansa.

Esmeralda pääsi sänkyyn vasta aamulla, kun Ali nousi ylös sängystä. Harmi vain, että tänään olisi töitä, mutta nukkua piti vähän, ettei nukahtaisi töissä paperipinoon.

Unista ei kuitenkaan tullut pitkiä, sillä hulluille piti tehdä ruokaa päiväksi. Kun Esmeralda kaatoi maitoa kulhoihin, alkoi ulkoa kuulua auton torven tööttäystä.

"Hei sitten kaikki! Olkaa kiltisti täällä, kun minä olen töissä, älkääkä koskeko hellaan!" Esmeralda huusi matkalla ovelle. 'Onneksi pääsen lähtemään nyt', Esmeralda ajatteli, Ruusu oli nimittäin juuri aloittamassa musisointia.

Hulluilla ei ollut vaikeuksia keksiä tekemistä päivällä, sillä yöllä oli satanut vettä ja maassa oli paljon lätäköitä, joissa oli kiva hyppiä ja läträtä.

Ne, joita ei huvittanut mennä ulos, saivat sisällä viihdykettä vanhoista tyynyistä, joita oli talo puolillaan.
"Jos mä oon jo iskenyt sut kokonaan, niin mennäänkö sohvalle lepäämään?" Taranee kysyi Reetulta.
"Mennään vaan, voisin samalla lukee päivän lehden", Reetu vastasi.

"No, joko se lehti on luettu?" Taranee kysyi vartin kuluttua hivuttautuen lähemmäksi Reetua, "voitaisiin tehdä yhdessä jotain", hän ehdotti.
"Älä häiritse minua, minulla on tämän Lasse ja Leevi -sarjakuvan lukeminen kesken. Olen juuri saanut ensimmäisen ruudun luettua, minulla on enää kaksi jäljellä!" Reetu ilmoitti iloisesti.

"No, käviskö sulle, että pussattas?" Taranee kysyi Taunolta hätistettyään Reetun sohvalta.
"Sori vaan apinaiseni", Tauno sanoi hellästi, "sulla ei oo tarpeeksi kirppuja päässä."

Martta ei selvästikään ollut kuunnellut Esmeraldan ohjetta, vaan uhkarohkeasti työnsi valmisaterian uuniin. Toivottavasti tässä käy hyvin.

Kun ruoka oli uunissa, niin Martta alkoi valittaa vessahätää, ja uunista alkoi jo kohota uhkaavasti savua. Sitten Martta onneksi kaivoi ruuan uunista ja ryntäsi vessaan. Tänä aikana Ali sitten tuli keittiöön ja pisti poskeensa Martan ruuan. No parempi näin päin.

Pian Esmeralda sitten jo tulikin töistä, ja heti ensi töikseen hän pääsi maksamaan laskuja. On se vaan aika käsittämätöntä että tänne tulee laskuja, Esmeralda ajatteli, eikö kaupungin pitäisi hoitaa tämän paikan kulut?

Laskujen maksun jalkeen Esme (tästä lähtien kirjoitan Esme, ei olisi pitänyt valita niin pitkää nimeä) valmisti lautasellisen voileipiä, patisti Reetun vessaan ja kaatui rättiväsyneenä sänkyyn. Pitkä päivä ei kuitenkaan mennyt hukkaan, sillä hän oli saanut ylennyksen. Harmi vain että peli-uraa ei ollut löytynyt, vaan hänen oli täytynyt ottaa hommakseen liiketalous.

Esmeralda oli niin väsynyt, että raahautui suoraan avaruussänkyyn välittämättä siitä, että nyt hänen oletettaisiin viettäneen koko päivän jalat irti maasta jossain pilvilinnassa.

Taranee päätti tarttua kirjoitusterapiaan, ja kirjoitti päivän tapahtumista päiväkirjaansa. Hän oli juuri kirjoittamassa lausetta "Se iso karvakasa sanoi mua kirppuiseksi apinaksi", kun Ali kulki ohitse ja Taranee peitti tekstinsä hätäisesti. Kun Ali oli mennyt kauemmas Taranee kirjoitti: "Nyt tuo toinen karvanaama tuli kurkkimaan."

Suurimman osan hulluista lähdettyä nukkumaan tuli Esmeralda olohuoneeseen ja alkoi harjoitella pianolla Suutarin emännän kehtolaulua. Tauno tukki korvansa epätoivoisesti ulisten, mutta Marttaan soitto näytti tehoavan, sillä tämä oli mätkähtää lattialle kuorsaamaan.

Kun hullut aamuyöstä nousivat vuoteistaan, halusivat nämä raikasta ilmaa ja siirtyivät ulos pallottelemaan. Mikko ei kuitenkaan halunnut ulos, vaan jatkoi sisällä itsepäisesti pianon pahoinpitelyä.

Ulkoilma tunnetusti väsyttää ja sisään tullessaan Ali oli taas nokkaunien tarpeessa. Niinpä hän oikaisi itsensä sohvalle ja valtaisa kuorsaus täytti taas talon.

Esmeä väsytti, mutta unta hän ei olisi tässä metelissä saanut. Niinpä hän päätti käyttää ajan hyväkseen ja haastoi Martan shakkipeliin, vaikka se kestikin tuskastuttavan kauan Martan miettiessä siirtojaan turhankin tarkkaan.

Koska Ali jatkoi yhä kuorsaamistaan shakkipelin jälkeen, Esme alkoi kokkailla keittiössä ruokia valmiiksi kaappiin, jotta ne voisi sitten ottaa sieltä ennen töitä tarjolle.

Toivottavasti tämäkin jatko miellytti, kommenttia saa laittaa.