Jo neljän päivän asumisen jälkeen Esme huomasi jääkaapin ammottavan tyhjyyttään. Asia täytyisi korjata mitä pikimmiten, joten puhelin kouraan ja lähettipalvelun numeroa näppäilemään. Tavaroita tuodessaan lähetti mutisi jotain syrjäisestä sijainnista ja naurettavasta kellonajasta, mutta Esmeä ei juuri silloin kiinnostanut.
Kuten joka aamu, Esme tarkisti toiveikkaana työpaikkailmoitukset lehdestä, mutta vieläkään ei tärpännyt. Esmeä oli jo alkanut kyllästyttää toimistotyö. Tietokoneen rämpyttäminen, se oli hänen kutsumuksensa.
Esmen istuessa sisällä kuivia paperitöitä tekemässä, hullut leikkivät pihalla päivät pääksytysten. Leikkien ideana oli paitsi pallon kiinniottaminen (myös vesi-ilmapallojen), niin myös mahdollisimman vähissä vaatteissa oleminen.
Kaikki hullut olivat onneksi sisällä tilkitsemässä ovia ja ikkunoita umpeen hyökyaallon pelossa, kun syysmyrsky sytytti puun tuleen. Sade onneksi sammutti palon ennen kuin mitään vakavaa ehti sattua.
Illalla töiden jälkeen Esme alkoi taas soittaa pianoa. Hän soitti ihan kunnolla nuoteista, eikä samanlaista fuusiomusiikkia kuin muut talon asukkaat.
Hullut näyttivät silti pitävän enemmän pelkästä pianon hakkaamisesta, koska kaikki peittivät epätoivoisena korvansa ja pakenivat keittiöön tai ulos.
Esmelle oli iloinen yllätys, että Taranee auttoi talon siistinä pidossa. Lainehtivan vessan luuttuamista tosin haittasi Tauno, joka seisoi viidettä tuntia vessassa pidellen korviaan uuden konserton pelossa.
Pidemmän päälle pelkkä luuttuaminen ei saisi vessaa hyvään kuntoon, joten Esmen täytyi korjata vuotava hana. Hyvin se sujuikin, kiitos peliuralle harjoiteltujen mekaniikkataitojen.
Esme huomasi nopeasti ketkä olivat talossa kaveruksia. Mikko ja Tauno tulivat loistavasti toimeen keskenään, mikä johtui ehkä heidän oudosta vaatemaustaan. He käyttivät usein talon tyynykokoelmaa sekä erinäisiä määriä vesi-ilmapalloja.
Toinen parivaljakko olivat Ruusu ja Martta, jotka juoruilivat tuntitolkulla päivittäin kuin mitkäkin koulutytöt.
Reetusta sen sijaan ei pitänyt juuri kukaan. Tauno ärjyi hänelle usein, ja tytöt nauroivat hänen puheilleen. Esme sen sijaan piti Reetusta paljon. Vaikka tämän pakkomielteinen höpötys lentokoneista alkoi välillä tympiä, niin Esme oli jo oppinut paljon mielenkiintoisia asioita lentokoneista.
Niinpä Reetu oli Esmen yleisin pelikaveri, koska muut eivät halunneet Reetun kanssa tekemisissä olla.
Kun melkein viikko oli kulunut, alkoi Ruusun tila huonontua. Tämä saattoi kadota talolta useiksi tunneiksi ja palattuaan hän veti nenäänsä jotain. Esme päätti seurailla Ruusua ja katsoa mitä ihmettä tämän hengittämä aine oikein oli.
Myöskin Tauno alkoi valittaa päänsärkyä ja väsymystä. Tauno saattoi hoippua pitkin taloa ja nuokahdella siellä täällä. Yleensä Esmeralda ehti kuitenkin viedä Taunon nukkumaan ennen kuin tämä rojahti lattialle kuorsaamaan.
Esmen onneksi talossa ei ollut enää syttynyt tulipaloja ensimmäisen päivän jälkeen. Silloin tällöin joku poltti ruokansa pohjaan, mutta mitään vakavaa ei sattunut.
Ruoka maistuikin hulluille hyvin ja keittiössä olikin aina joku syömässä. Useimmiten ruokana oli valmisateriaa, mutta joskus joku hulluista intoutui kokkaamaan ihan oikeita porsaankyljyksiä tai lohimedaljonkeja.
Kun syksy kääntyi kohti talvea, alkoi hulluilla oikea siivousvimma. Esmen tullessa kotiin joka paikka kiilsi puhtauttaan, niin vessat ja hellat kuin työtasotkin. Mutta kuten hulluilla yleensä sekin homma meni hieman yli, ja Esme joutui suorastaan kampeamaan lattiavahapurkin Alin kädestä, kun tämä oli laittamassa sitä pianon ja WC-pöntön jälkeen jääkaapinoveen.
Kun sisältä loppui siivoaminen, siirtyivät hullut ulos. He haravoivat lehtiä yömyöhään ja raahautuivat sänkyihin vasta puolenyön jälkeen.
Taas kerran Esme tarttui toiveikkaana lehteen, mutta vieläkään ei kukaan tarvinut hänen ammattitaitoaan.
Esme alkoi olla totaalisen kyllästynyt ympärillään laahustaviin hulluihin jotka joko kiljuivat, karjuivat, heittelivät palloja minne sattui tai vähintäänkin haisivat pahalta. Niinpä hän kutsui ystävänsä Anna Huotarin kylään.
"Hei, ihana nähdä", sanoi Anna ja moiskautti Esmelle pari poskisuudelmaa.
Esmestä oli ihanaa, kun kerrankin sai kertoa jollekulle hänen oloistaan hullujenhuoneella. Töissä hän ei viitsinyt asioistaan puhua, miltä sekin nyt kuuloistaisi jos muut saisivat tietää, että hän asuu hullujenhuoneessa. Esme selitti juurta jaksain Alin kamalaa kuorsaamista ja Anna kuunteli ymmärtäväisenä.
"On ihanaa, että minulla on tuollainen ystävä niin kuin sinä Anna", Esme sanoi, kun he olivat jonkin aikaa jutelleet. Anna punastui lievästi ja sanoi tukevansa tietenkin Esmeä.
"Sinä et ole läheskään sellainen kuin minun paras ystäväni, et lähellekään", Anna sanoi vähän tylysti, kun Esme kyseli Annan ystävistä.
Esmellä ei kuitenkaan ollut varaa suututtaa naista, joka oli hänen ainoa ystävänsä täällä, joten Esme antoi asian olla. Sen sijaan Esme esitteli Annalle tärytintä, jonka joku hulluista oli Esmelle antanut. Anna taisi itsekin vähän katua kärkevää puhettaan, eikä suuttunut yllättävästä sähköiskusta.
Annan seurassa Esme tunsi suorastaan nuortuvansa, kun hänen ei hetkeen tarvinut huolehtia maailman murheista. Läpsytysleikkikin sujui Annan kanssa ilman suurempaa draamaa.
Samana iltana Esme sai ratkaistua Ruusun niiskutustapauksen, kun hän löysi sohvan alta piilosta ison säkin perunajauhoa. Esme meni saarnaamaan Ruusulle tämän typeryydestä, mutta Ruusu alkoi jo hautoa kostoa kauppiaalle, joka oli ilmeisesti myynyt aineen Ruusulle ihan oikeana heroiinina.
Ruusun huolestuttavat harrastukset saivat jatkoa, kun tämä meni vessaan alusvaatteisillaan pyllistelemään Alille.
Lämpötila oli viime päivinä pudonnut reilusti alle nollan, mutta hullut harrastivat silti vesisotaa ulkona. Esme ei viitsinyt puuttua asiaan, hänellä oli muutenkin tarpeeksi tekemistä.
Taraneen päiväkirja harrastus oli tarttunut myöskin Mikkoon, joka kirjoitti kirjaansa: "Hetin vesipallon, Marta on tymhä."
Tämä tällä erää, seuraavassa osassa selviää saako Esme vieläkään himoitsemaansa työtä ja millaisia vaikeuksia talvi tuo hullujen elämään.
Kommentit