No niin, täällä sitä ollaan taas.

Talvi lähti hullujen huoneelta yhtä nopeasti kuin oli tullut, ainoa merkki siitä oli pihalla tönöttävä lumiukko, joka itsepäisesti kieltäytyi sulamasta.

Lumien lähtö aiheutti monissa hulluissa masennuksen tunteita, ja Ali nyyhkikin huoliaan useampaan otteeseen Taunolle.

Ruusuun lumettomuus taisi vaikuttaa vieläkin voimakkaammin, sillä hän kiukutteli kaikille tämän tästä. Hänen huonoa tuultaan lisäsi SimCityn Laamojen huono menestys jalkapallossa.

Kun sitten takatalvi yllätti ja lunta satoi jonkin verran, hoidokkien kasvoille alkoi ilmestyä iloisempia ilmeitä.

Ruusu alkoi jo suunnitella matkaa, ei etelän lämpöön, vaan jonnekin lumihuippuisille vuorille. Ali ei tosin hommasta innostunut, lentomatkustaminen ei tainnut enää olla hänen juttunsa.

Kun Esme lopulta tyrmäsi Ruusun haaveet, Ruusu masentui totaalisesti ja pakeni vessaan vollottamaan.
"Kaikki vihaavat minua!" hän ulvoi, "Miksen minä saa ikinä tehdä mitään hauskaa?"

Sitten Ruusu keksi nerokkaan suunnitelman, johon tarvitsi jonkun hyväuskoisen apua. Tähän tarkoitukseen Reetu osoittautui varsin sopivaksi.
"Reetu, sinähän tiedät miten hyviä kavereita me ollaan", Ruusu sanoi ja sai Reetun säteilemään onnesta.
"Tehtäisiinkös sillä tavalla, että sinä kiinnität Esmeraldan huomion johonkin täällä sisällä, niin minä voin livahtaa täältä ulos ja lähteä matkalle?" Ruusu ehdotti.
"Miksen minä saa tulla mukaan?" Reetu kysyi.
"Sinä pääset sitten ensi kerralla", Ruusu lupasi ja kuvitteli jo mielessään matkaansa.
"Mitä minä teen Esmen kanssa?" Reetu kysyi.
"Keksi jotain aikaa vievää", Ruusu vastasi.

Niin Reetu sitten haastoi Esmen shakkiotteluun ja alkoi rupatella tämän kanssa.
"Tiedätkö mitä Ruusu lupasi minulle?" Reetu sanoi onnesta hehkuen.
"No en", Esme tuhahti odottaen Reetun seuraavaa siirtoa.
"Ruusu lupasi ottaa minut mukaan seuraavalle matkalleen!" Reetu julisti innostuneena.
"Mille seuraavalle matkalle?" Esme kysyi jo huomattavasti kiinnostuneempana.
"Sille minkä hän tekee, kunhan on palannut matkaltaan Alpeilta", Reetu sanoi, kuin olisi puhunut henkilölle, joka ei tajua mistä on kyse, "Minun piti haastaa sinut pelaamaan shakkia, jotta Ruusu voi lähteä rauhassa."
Siltä istumalta Esmeralda ponkaisi ylös ja juoksi ulos Ruusun perään. Ruusu ei onneksi ollut ehtinyt vielä kovin kauas, sillä vastaanhangoitteleva Ruusu oli hankala saada takaisin taloon.

Reetuakaan ei matkan peruuntuminen haitannut, sillä hän pääsi kehuskelemaan Martalle voittaneensa Esmen shakkipelissä. Martta oli kuitenkin kiinnostuneempi kertoilemaan meikkauksen merkityksestä ja luetteli juuri meikkejä, joita Reetun kannattaisi kokeilla ulkoisen olemuksensa ehostamiseksi.

Valoisa kevät sai Ruusun huomaamaan hullujenhuoneen nurkkiin kertyneet bakteerimäärät, minkä vuoksi hän alkoi määrätietoisesti johtaa hulluja taisteluun bakteereja vastaan. Kun Ruusu oli koko päivän naama punaisena karjunut komentoja hulluille ja alkoi valittaa ympärillään kiertelevää pahaa hajua, mistä seurasi lisää huutoa siitä, että hullut olivat laiminlyöneet sisäilman puhdistuksen.

Martan sisäinen nero paljastuu

Mitäköhän täällä on tehty...

Muutamat hullutkin olivat panneet merkille Ruusun ja Mikon asuvalinnat. Ruusu suorastaan järkyttyi, kun Tauno tuli vihajilemaan asiasta jotain alatyylistä.

Kuin lisä-ärsytyksenä Ruusulle Tauno ja Ali aloittivat raivoisan tyynysodan vasta siivotussa talossa. Ruusu kiljui miehille höyhenten olevan vaarallisia, koska niissä saattoi olla lintuinfulenssapöpöjä.

Martta oli herännyt keskellä yötä kamalaan vessahätään ja rynni vessaan, missä häntä kohtasi (taas vaihteeksi) järkyttävä näky.

Niinpä Martta meni ties kuinka monennen kerran luennoimaan Reetulle mitä mieltä hän oli vesileikeistä vessassa. (Sori seinät)

Viime päivinä Esmen hermot olivat kiristyneet, kun hänen himoitsemaansa ylennystä ei kuulunut. Niinpä kun Martta avasi keskustelun hullujen mieliaiheesta, säästä, Esme tunki sormet korviinsa ja alkoi kiljua saaneensa tarpeekseen hulluista ja koko paikasta. Marttta lähti kiireesti keittiöstä ja meni käskemään Taraneeta soittamaan jonnekin, jotta Esme saataisiin toimitettua hoitoon.

Pian Esmen raivarin jälkeen keittiössä sattui vesivahinko, kun pesualtaan hana rikkoontui.

Pian hanasta ei enää roiskunut vettä, vaan se valui kaapiston kautta lattialle, joten Esme komensi jonkun luuttuamaan vettä koko ajan, jotta talon rakenteet eivät vaurioituisi. Esme ei juuri silloin ehtinyt korjaamaan hanaa, koska hänellä oli kiire pitää itseään hyvällä tuulella ennen töitä.

Tauno yritti opiskella kirjasta hanan korjausta, mutta se näytti niin vaikealta, että Tauno läimäisi kirjan kiinni heti kun oli saanut sen avattua ja vilkaistua hanan korjaamista esittävää kuvasarjaa.

Esmen suunnitelmat kuitenkin kariutuivat, kun hänen pomonsa ilmoitti Esmen tarvitsevan lisää kontakteja, suhteita. Hullujenhuoneen asukilla ei kovin kummoisia ylenemisnäkymiä ollut, suhteista puhumattakaan, mutta Esme ystävystyi taloon ruokaa kantavan lähetin kanssa, jota hän hauskuutti kertomalla hullujen toilailuista.

Tällä kertaa suhteet tuottivat tulosta, eikä pomolla ollut enää syytä olla ylentämättä Esmeä. Elämäntavoite - täältä tullaan!

Nyt tuli muuten harvinaisen tylsä jakso. Yrittäkää selvitä. Toivottavasti tuo fontin vaihtuminen keskellä osaa ei haittaa, yritin korjata sen, mutta se ei onnistunut. Ensi osassa olisi tarkoitus seurata enemmän Esmen tekemisiä, parissa viime osassa ei ole ollut Esmestä juuri mitään.

Kuten joka iltapäivä töiden jälkeen Esme kurkkasi toiveikkaana lehden vaipaista työpaikoista kertovia ilmoituksia. Jokahan tänään lykästäisi?

Kyllä vain! Lehdessä haettiin nyyppiä johonkin suureen pelitapahtumaan, jotta paikalle saapuva pelaajamestari saisi rökittää heidät. Esmeä se ei kuitenkaan haitannut, vaan hän tarttui oitis tarjoukseen. Hyvästi ällöttävän sininen jakkupuku, konsolipelit kutsuvat!

Uutinen toivotusta työpaikasta sai Esmen tuntemaan, ettei mikään voisi mennä sinä päivänä pieleen ja niinpä hän uskaltautui pihalle kulottamaan lehtikasoja. Onneksi Esmen vaistot osuivat oikeaan ja tuli pysyi kurissa.

Kun Esme seuraavana päivänä oli lähtenyt töihin, alkoivat hoidokit riidellä keskenään.
"Pidä näppisi irti minusta, senkin kakara", Martta tiuskaisi, kun Mikko yritti kutittaa häntä. Mikko näytti loukkaantuneelta ja hänen alahuulensa alkoi väristä, kun hän juoksi pois keittiöstä.

"Yhyy äiti, tule hakemaan minut pois täältä, minua kiusataan", Mikko nyyhki suihkuhuoneessa, johon hän oli paennut itkemään.

Mikon kykkiessä ikkunattomassa pesuhuoneessa muut hullut tekivät kiintoisan huomion - ulkona oli alkanut sataa lunta! Toiset hullut lumen tulo sai voihkimaan ja hakkaamaan päätään seinään, mutta Ruusu ja muutama muu tuuletti iloisena.

Esme huomasi lumentulon vasta tullessaan töistä, koko päivän hän oli hakannut näppäimiä, mutta se oli kannattanut. Esme oli saanut jo heti ensimmäisenä päivänään ylennyksen, koska oli pannut niin hyvin kampoihin eräälle pelimestarille.

Yön aikana lumentulo vain jatkui ja aamulla sitä oli jo kertynyt paksu kerros. Reetu syöksyi onnellisena pihalle tekemään lumiukkoa, mutta muut jäivät vielä sisälle nukkumaan, lukuunottamatta Esmeä, joka lähti töihin.

Kun lumiukko oli valmis, Reetun iho sinersi jo pahasti. Ehkä hän oli siksi tehnyt lumiukostaan pirun, että se lämmittäisi häntä hieman. Toivottavasti Reetu älyää mennä äkkiä sisään.

Niinpä niin, jostain syystä Reetu päätti heittää ulkovaatteensa pois ja kaatui jäätyneenä hankeen. Onneksi Reetulle tuli vessahätä, joten hänen täytyi nousta hangesta ja lähteä vessaan.

Taranee oli laittanut hullujenhuoneelle pystyyn oikean terveyskampanjan ja hullut söivätkin melkein joka aterialla salaattia. Kun Esme tiedusteli hulluilta syytä äkilliseen salaatinhimoon hänelle vastattiin kasvissyönnin olevan modernia ja trendikästä.

Esmellä oli tosin omat arvelunsa kasvissyönnille, nimittäin muun ruoan loppuminen kaapista. Jääkaapissa kuitenkin oli yllättäen runsaasti ruokaa, joten Esme antoi hullujen syödä salaattia ja alkoi valmistaa itselleen lohifilettä.

"Haluaisiko neiti lähteä kanssani jäätelöbaariin?" Tauno tiedusteli Ruusulta, johon Ruusu vastasi:
"Kiitos mielelläni, täällä onkin tukahduttavan kuuma." Heidän matkansa tyssäsi kuitenkin ulko-ovelle, jota ei saanut työnnettyä auki ulkona olevasta lumesta johtuen. Niinpä Esme joutui töistä tultuaan kolaamaan oven edustan ennen kuin pääsi sisään.

Hullujenhuone näytti keräävän ympärilleen kaiken sortin hulluja. Tuokin pingviini kävi ehdottelemassa jotain sairasta lumiukolle.

Siisteysintoilija Martta kohtasi järkyttävän näyn vessassa käydessään. Lattia lainehti ja pitkin seiniäkin oli erinäisiä roiskeita.

"Sinä inhottava iso karvakasa!" hän kirkui Taunolle, "Olet käynyt pissailemassa pitkin seiniä. Ällöttävää! Saat luvan tulla siivoamaan sotkusi." Tauno kuitenkin vain kohautti olkapäitään ja jatkoi Martan keskeyttämiä päiväuniaan.

Hullu pingviini oli tehnyt paluun pihalle ja nyt se kehotti toista lumiukkoa hankkimaan hieman lihaa luidensa päälle.

Sää oli viime aikoina ollut talon suosituimpia puheenaiheita. Esmeltä alkoi ainainen "On sitä lunta tänäänkin satanut aikalailla" -keskustelu mennä yli hilseen, mutta hän nyökkäili kohteliaasti kun Taranee kertoili siitä koko heidän shakkipelinsä ajan.

Tämähän tästä vielä puuttuikin. Joku hulluista tai ilkeä naapuri oli käynyt potkaisemassa roskiksen nurin. Toivottavasti kylmä on tappanut torakat ennen kuin ne ehtivät lisääntyä tai hullujenhuoneen valtaa torakkakuume-epidemia.

Ali oli talon ainoa asukki, joka ei ollut ryhtynyt kasvisruokalinjalle, joten hänen mahakumpunsa oli saavuttanut varsin kunnioitettavat mitat. Ihan kuin siinä ei olisi ollut kaikki, Esme huomasi Alin alkaneen hieroskella mahaansa silloin tällöin ja juttelemaan sille.

Ulkona vallitseva kylmyys sai hullut pysyttelemään sisätiloissa, ja ympärivuorokautiseen oleskeluun talo oli turhan ahdas seitsemälle hullulle, minkä vuoksi tilanne purkautui välillä pienenä nahisteluna.

Lumisade jatkui lähes taukoamattomana neljättä päivää, minkä vuoksi hullut nousivat yölläkin säännöllisesti tarkastamaan olisiko lumentulo jo lakannut.

Lopulta Esme sai tarpeekseen ainaisesta sisällä nököttämisestä, joten hän haastoi Taunon ankaraan lumisotaan, joka päättyi vasta kun Esmen sormet olivat niin kohmeessa, ettei lumipallojen teko enää onnistunut.

Aamulla oli kuitenkin vääntäydyttävä taas töihin. Toivottavasti Esmen poissaollessa ei tapahdu mitään.

Uusi osa on nyt täällä isompien kuvien kera, lisäksi se on pidempi kuin edelliset!
Jo neljän päivän asumisen jälkeen Esme huomasi jääkaapin ammottavan tyhjyyttään. Asia täytyisi korjata mitä pikimmiten, joten puhelin kouraan ja lähettipalvelun numeroa näppäilemään. Tavaroita tuodessaan lähetti mutisi jotain syrjäisestä sijainnista ja naurettavasta kellonajasta, mutta Esmeä ei juuri silloin kiinnostanut.

Kuten joka aamu, Esme tarkisti toiveikkaana työpaikkailmoitukset lehdestä, mutta vieläkään ei tärpännyt. Esmeä oli jo alkanut kyllästyttää toimistotyö. Tietokoneen rämpyttäminen, se oli hänen kutsumuksensa.

Esmen istuessa sisällä kuivia paperitöitä tekemässä, hullut leikkivät pihalla päivät pääksytysten. Leikkien ideana oli paitsi pallon kiinniottaminen (myös vesi-ilmapallojen), niin myös mahdollisimman vähissä vaatteissa oleminen.

Kaikki hullut olivat onneksi sisällä tilkitsemässä ovia ja ikkunoita umpeen hyökyaallon pelossa, kun syysmyrsky sytytti puun tuleen. Sade onneksi sammutti palon ennen kuin mitään vakavaa ehti sattua.

Illalla töiden jälkeen Esme alkoi taas soittaa pianoa. Hän soitti ihan kunnolla nuoteista, eikä samanlaista fuusiomusiikkia kuin muut talon asukkaat.

Hullut näyttivät silti pitävän enemmän pelkästä pianon hakkaamisesta, koska kaikki peittivät epätoivoisena korvansa ja pakenivat keittiöön tai ulos.

Esmelle oli iloinen yllätys, että Taranee auttoi talon siistinä pidossa. Lainehtivan vessan luuttuamista tosin haittasi Tauno, joka seisoi viidettä tuntia vessassa pidellen korviaan uuden konserton pelossa.

Pidemmän päälle pelkkä luuttuaminen ei saisi vessaa hyvään kuntoon, joten Esmen täytyi korjata vuotava hana. Hyvin se sujuikin, kiitos peliuralle harjoiteltujen mekaniikkataitojen.

Esme huomasi nopeasti ketkä olivat talossa kaveruksia. Mikko ja Tauno tulivat loistavasti toimeen keskenään, mikä johtui ehkä heidän oudosta vaatemaustaan. He käyttivät usein talon tyynykokoelmaa sekä erinäisiä määriä vesi-ilmapalloja.

Toinen parivaljakko olivat Ruusu ja Martta, jotka juoruilivat tuntitolkulla päivittäin kuin mitkäkin koulutytöt.

Reetusta sen sijaan ei pitänyt juuri kukaan. Tauno ärjyi hänelle usein, ja tytöt nauroivat hänen puheilleen. Esme sen sijaan piti Reetusta paljon. Vaikka tämän pakkomielteinen höpötys lentokoneista alkoi välillä tympiä, niin Esme oli jo oppinut paljon mielenkiintoisia asioita lentokoneista.

Niinpä Reetu oli Esmen yleisin pelikaveri, koska muut eivät halunneet Reetun kanssa tekemisissä olla.

Kun melkein viikko oli kulunut, alkoi Ruusun tila huonontua. Tämä saattoi kadota talolta useiksi tunneiksi ja palattuaan hän veti nenäänsä jotain. Esme päätti seurailla Ruusua ja katsoa mitä ihmettä tämän hengittämä aine oikein oli.

Myöskin Tauno alkoi valittaa päänsärkyä ja väsymystä. Tauno saattoi hoippua pitkin taloa ja nuokahdella siellä täällä. Yleensä Esmeralda ehti kuitenkin viedä Taunon nukkumaan ennen kuin tämä rojahti lattialle kuorsaamaan.

Esmen onneksi talossa ei ollut enää syttynyt tulipaloja ensimmäisen päivän jälkeen. Silloin tällöin joku poltti ruokansa pohjaan, mutta mitään vakavaa ei sattunut.

Ruoka maistuikin hulluille hyvin ja keittiössä olikin aina joku syömässä. Useimmiten ruokana oli valmisateriaa, mutta joskus joku hulluista intoutui kokkaamaan ihan oikeita porsaankyljyksiä tai lohimedaljonkeja.

Kun syksy kääntyi kohti talvea, alkoi hulluilla oikea siivousvimma. Esmen tullessa kotiin joka paikka kiilsi puhtauttaan, niin vessat ja hellat kuin työtasotkin. Mutta kuten hulluilla yleensä sekin homma meni hieman yli, ja Esme joutui suorastaan kampeamaan lattiavahapurkin Alin kädestä, kun tämä oli laittamassa sitä pianon ja WC-pöntön jälkeen jääkaapinoveen.

Kun sisältä loppui siivoaminen, siirtyivät hullut ulos. He haravoivat lehtiä yömyöhään ja raahautuivat sänkyihin vasta puolenyön jälkeen.

Taas kerran Esme tarttui toiveikkaana lehteen, mutta vieläkään ei kukaan tarvinut hänen ammattitaitoaan.

Esme alkoi olla totaalisen kyllästynyt ympärillään laahustaviin hulluihin jotka joko kiljuivat, karjuivat, heittelivät palloja minne sattui tai vähintäänkin haisivat pahalta. Niinpä hän kutsui ystävänsä Anna Huotarin kylään.

"Hei, ihana nähdä", sanoi Anna ja moiskautti Esmelle pari poskisuudelmaa.

Esmestä oli ihanaa, kun kerrankin sai kertoa jollekulle hänen oloistaan hullujenhuoneella. Töissä hän ei viitsinyt asioistaan puhua, miltä sekin nyt kuuloistaisi jos muut saisivat tietää, että hän asuu hullujenhuoneessa. Esme selitti juurta jaksain Alin kamalaa kuorsaamista ja Anna kuunteli ymmärtäväisenä.

"On ihanaa, että minulla on tuollainen ystävä niin kuin sinä Anna", Esme sanoi, kun he olivat jonkin aikaa jutelleet. Anna punastui lievästi ja sanoi tukevansa tietenkin Esmeä.

"Sinä et ole läheskään sellainen kuin minun paras ystäväni, et lähellekään", Anna sanoi vähän tylysti, kun Esme kyseli Annan ystävistä.

Esmellä ei kuitenkaan ollut varaa suututtaa naista, joka oli hänen ainoa ystävänsä täällä, joten Esme antoi asian olla. Sen sijaan Esme esitteli Annalle tärytintä, jonka joku hulluista oli Esmelle antanut. Anna taisi itsekin vähän katua kärkevää puhettaan, eikä suuttunut yllättävästä sähköiskusta.

Annan seurassa Esme tunsi suorastaan nuortuvansa, kun hänen ei hetkeen tarvinut huolehtia maailman murheista. Läpsytysleikkikin sujui Annan kanssa ilman suurempaa draamaa.

Samana iltana Esme sai ratkaistua Ruusun niiskutustapauksen, kun hän löysi sohvan alta piilosta ison säkin perunajauhoa. Esme meni saarnaamaan Ruusulle tämän typeryydestä, mutta Ruusu alkoi jo hautoa kostoa kauppiaalle, joka oli ilmeisesti myynyt aineen Ruusulle ihan oikeana heroiinina.

Ruusun huolestuttavat harrastukset saivat jatkoa, kun tämä meni vessaan alusvaatteisillaan pyllistelemään Alille.

Lämpötila oli viime päivinä pudonnut reilusti alle nollan, mutta hullut harrastivat silti vesisotaa ulkona. Esme ei viitsinyt puuttua asiaan, hänellä oli muutenkin tarpeeksi tekemistä.

Taraneen päiväkirja harrastus oli tarttunut myöskin Mikkoon, joka kirjoitti kirjaansa: "Hetin vesipallon, Marta on tymhä."

Tämä tällä erää, seuraavassa osassa selviää saako Esme vieläkään himoitsemaansa työtä ja millaisia vaikeuksia talvi tuo hullujen elämään.

Viime kertainen tulipalo kummitteli yhä hullujen mielessä, ja he etsivät ahdistukseensa erilaisia ratkaisuja. Mikko päätti turvautua musiikkiterapiaan, eli soittamaan pianoa. Tai no, soittaminen ei ehkä ollut ihan paras tapa kuvata sitä tapaa, jolla hän hakkasi pianonkoskettimia, mutta hän onnistui keräämään hurrauksia muilta hoidokeilta.

Muut eivät sitten valitettavasti päässeet musisoimaan, vaikka varsinkin Tauno olisi ollut kovasti avun tarpeessa. Hän oli löytänyt jostain vanhan lentopallon, jolle höpisi: "Kyllä opettaja, en enää koskaan etsi kirppuja päästänne. Olen syvästi pahoillani opettaja..." Tauno ei myöskään suostunut puuhaamaan muiden kanssa, koska "hänet oli määrätty jälki-istuntoon".

Esmeralda päätti, että hänen täytyisi alkaa tutustua hulluihin, sillä täällä hän tulisi asumaan vielä hyvän aikaa. Juuri kun hän ja Martta olivat aloittamassa footbagin potkintaa, kuului mahtavaa korinaa ja Esmeralda pudotti hätkähtäessään footbagin. Muita ei tämä ääni näyttänyt haittaavan, ihan kuin se olisi jo tuttua.

Syyllinen löytyi naapuri huoneesta, jossa Ali oli kuorsaamassa. Ja voi taivas miten tämä kuorsasikaan! Esmeraldasta tuntui, että heidän olisi varmasti mahdoton nukkua samaan aikaan. Onneksi Esmeralda ei ollut ihan herkkäunisimmasta päästä, mutta jossain se raja silti tulisi vastaan.

Kun kello oli lähemmäs kolme aamulla, soitti Mikko yhä pianoa, siis seitsemättä tuntia! Esmeralda yritti kiinnittää Mikon huomion muualle laittamalla tämän kuppiin karkkipapereiden ja nappien sijasta oikean setelin. Tämä toimikin ja Mikko nousi tuoliltaan ja alkoi kiinnostuneena tonkia kuppia.

Esmeraldakin innostui musiikista ja päätti alkaa räppäämään hullujen viihdykkeeksi. Mikko tuli keittöstä kannustamaan ja antoi jopa palkkion Esmeraldalle. Mikko kehui Esmeraldan esitystä niin hyväksi, että hän halusi antaa tälle oman setelinsä. Se oli sentään oikea seteli, eikä mikään roskikseen joutava karkkipaperi, kuten hän sanoi. Kun Esmeralda sitten kurkisti purkkiinsa, siellä oli vain tyhjä Marianne-paperi.

Mikko olikin sitten Esmeraldan ainoa fani. Muut hullut vain nyrpistelivät neniään ja tukkivat korvansa.

Esmeralda pääsi sänkyyn vasta aamulla, kun Ali nousi ylös sängystä. Harmi vain, että tänään olisi töitä, mutta nukkua piti vähän, ettei nukahtaisi töissä paperipinoon.

Unista ei kuitenkaan tullut pitkiä, sillä hulluille piti tehdä ruokaa päiväksi. Kun Esmeralda kaatoi maitoa kulhoihin, alkoi ulkoa kuulua auton torven tööttäystä.

"Hei sitten kaikki! Olkaa kiltisti täällä, kun minä olen töissä, älkääkä koskeko hellaan!" Esmeralda huusi matkalla ovelle. 'Onneksi pääsen lähtemään nyt', Esmeralda ajatteli, Ruusu oli nimittäin juuri aloittamassa musisointia.

Hulluilla ei ollut vaikeuksia keksiä tekemistä päivällä, sillä yöllä oli satanut vettä ja maassa oli paljon lätäköitä, joissa oli kiva hyppiä ja läträtä.

Ne, joita ei huvittanut mennä ulos, saivat sisällä viihdykettä vanhoista tyynyistä, joita oli talo puolillaan.
"Jos mä oon jo iskenyt sut kokonaan, niin mennäänkö sohvalle lepäämään?" Taranee kysyi Reetulta.
"Mennään vaan, voisin samalla lukee päivän lehden", Reetu vastasi.

"No, joko se lehti on luettu?" Taranee kysyi vartin kuluttua hivuttautuen lähemmäksi Reetua, "voitaisiin tehdä yhdessä jotain", hän ehdotti.
"Älä häiritse minua, minulla on tämän Lasse ja Leevi -sarjakuvan lukeminen kesken. Olen juuri saanut ensimmäisen ruudun luettua, minulla on enää kaksi jäljellä!" Reetu ilmoitti iloisesti.

"No, käviskö sulle, että pussattas?" Taranee kysyi Taunolta hätistettyään Reetun sohvalta.
"Sori vaan apinaiseni", Tauno sanoi hellästi, "sulla ei oo tarpeeksi kirppuja päässä."

Martta ei selvästikään ollut kuunnellut Esmeraldan ohjetta, vaan uhkarohkeasti työnsi valmisaterian uuniin. Toivottavasti tässä käy hyvin.

Kun ruoka oli uunissa, niin Martta alkoi valittaa vessahätää, ja uunista alkoi jo kohota uhkaavasti savua. Sitten Martta onneksi kaivoi ruuan uunista ja ryntäsi vessaan. Tänä aikana Ali sitten tuli keittiöön ja pisti poskeensa Martan ruuan. No parempi näin päin.

Pian Esmeralda sitten jo tulikin töistä, ja heti ensi töikseen hän pääsi maksamaan laskuja. On se vaan aika käsittämätöntä että tänne tulee laskuja, Esmeralda ajatteli, eikö kaupungin pitäisi hoitaa tämän paikan kulut?

Laskujen maksun jalkeen Esme (tästä lähtien kirjoitan Esme, ei olisi pitänyt valita niin pitkää nimeä) valmisti lautasellisen voileipiä, patisti Reetun vessaan ja kaatui rättiväsyneenä sänkyyn. Pitkä päivä ei kuitenkaan mennyt hukkaan, sillä hän oli saanut ylennyksen. Harmi vain että peli-uraa ei ollut löytynyt, vaan hänen oli täytynyt ottaa hommakseen liiketalous.

Esmeralda oli niin väsynyt, että raahautui suoraan avaruussänkyyn välittämättä siitä, että nyt hänen oletettaisiin viettäneen koko päivän jalat irti maasta jossain pilvilinnassa.

Taranee päätti tarttua kirjoitusterapiaan, ja kirjoitti päivän tapahtumista päiväkirjaansa. Hän oli juuri kirjoittamassa lausetta "Se iso karvakasa sanoi mua kirppuiseksi apinaksi", kun Ali kulki ohitse ja Taranee peitti tekstinsä hätäisesti. Kun Ali oli mennyt kauemmas Taranee kirjoitti: "Nyt tuo toinen karvanaama tuli kurkkimaan."

Suurimman osan hulluista lähdettyä nukkumaan tuli Esmeralda olohuoneeseen ja alkoi harjoitella pianolla Suutarin emännän kehtolaulua. Tauno tukki korvansa epätoivoisesti ulisten, mutta Marttaan soitto näytti tehoavan, sillä tämä oli mätkähtää lattialle kuorsaamaan.

Kun hullut aamuyöstä nousivat vuoteistaan, halusivat nämä raikasta ilmaa ja siirtyivät ulos pallottelemaan. Mikko ei kuitenkaan halunnut ulos, vaan jatkoi sisällä itsepäisesti pianon pahoinpitelyä.

Ulkoilma tunnetusti väsyttää ja sisään tullessaan Ali oli taas nokkaunien tarpeessa. Niinpä hän oikaisi itsensä sohvalle ja valtaisa kuorsaus täytti taas talon.

Esmeä väsytti, mutta unta hän ei olisi tässä metelissä saanut. Niinpä hän päätti käyttää ajan hyväkseen ja haastoi Martan shakkipeliin, vaikka se kestikin tuskastuttavan kauan Martan miettiessä siirtojaan turhankin tarkkaan.

Koska Ali jatkoi yhä kuorsaamistaan shakkipelin jälkeen, Esme alkoi kokkailla keittiössä ruokia valmiiksi kaappiin, jotta ne voisi sitten ottaa sieltä ennen töitä tarjolle.

Toivottavasti tämäkin jatko miellytti, kommenttia saa laittaa.

Pyydän jo heti kärkeen anteeksi, että nämä kuvat ovat näin pieniä. Vaihdoin jo kuvakoon isommaksi, mutta ensi osassa on vielä näitä pieniä kuvia.

Tämä hullujenhuone on sijoitettu kauas kaikista normaaleista ihmisistä ja heidän taloistaan. Hullujenhuonetta ympäröi silmän kantamattomiin ulottuva ruohoaavikko. Muureja ei tarvita, tänne päätyvät ihmiset eivät yleensä yritä karata. Uusimmalla hoidokilla on kyllä sen suuntaisia ajatuksia...

Esmeralda on vielä nuori nainen, jolla on kaikki mahdollisuudet edessään. Tai olisi, jos jonkun mielestä ei olisi ollut hauska pila järjestää häntä tänne. Häntä tuoneen auton kuljettaja hymyili lempeästi Esmeraldan hämmästyneelle ilmeelle ja sanoi esittelvänsä hänet hänen uusille "pikku ystävilleen", joiden kanssa Esmeralda vastedes asuisi.

Kaksi näistä "pikku ystävistä" olikin jo ulkona. Toinen heistä oli pukeutunut löyhkäävään gorilla-asuun ja toisella oli korkeintaan viisivuotiaalle sopivat vaatteet. 'Voi juma', Esmeralda ajatteli ja läimäisi kädellä otsaansa.
"Noh, noh", sanoi häntä saattava hoitaja, "Älähän satuta itseäsi."

Mikko on poika, joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi. Mikko kasvoi rakastavien vanhempien huomassa, mutta nämä eivät oikein osanneet irrottaa pikkupojastaan, niinpä Mikko sai kasvaa pitäen lapsellisia vaatteitaan. Hemmoteltu Mikko ei myöskään oikein siedä itseensä kohdistuvaa kritiikkiä, minkä vuoksi hän onkin melko riitaisa tapaus.

Ali oli kutakuinkin normaali sim, kunnes hän päätti lähteä matkalle Yhdysvaltoihin. Hänet pysäytettiin tullissa, ja hänet vietiin kuulusteltavaksi. Häntä vaadittiin kertomaan kaikki yhteytensä terroristeihin, mutta Ali kieltäytyi kertomasta siitä syystä, ettei hän tuntenut ketään. Hänet vietiin yöksi säilöön jonnekin, ja aamulla Ali ei ollut enää entisensä. Ali unohtelee asioita, saattaa toistaa samaa lausetta monta tuntia, eikä pysty päättämään mitään. Ali on siis täällä hyvästä syystä.

Martta on surullinen esimerkki siitä, mitä kaikkea muotimaailma voi saada aikaan. Martta oli töissä kuulussa muotilehdessä, jossa häntä syrjittiin koska hän ei käyttänyt tarpeeksi muodikkaita vaatteita. Eräänä päivänä Martta sitten pimahti lopullisesti, ja ilmestyi töihin suurin piirtein saman näköisenä kuin hän on nyt. Järkyttynyt toimitusväki toimitti Martan hoitoon, ja niistä päivistä asti Martta on viettänyt aikaansa täällä hullujenhuoneella. Martta käyttää aamuisin monta tuntia saadakseen itsensä niin hirveän näköiseksi kuin mahdollista.

Taunon ongelma taitaa näkyä päälle päinkin. Tauno ei suostu pitämään muita vaatteita kuin rakkasta gorillapukuaan. Hän käyttäytyykin varsin gorillamaisesti, rummuttaa rintaansa ja kaivaa kirppuja toisten hiuksista.

Reetun intohimo on jo aivan pikkupojasta asti ollut lentäminen. Hänellä oli laaja pienoislentokonekokoelma ja suuri valikoima kirjallisuutta. Lentäjän lupakirjaa hän ei kuitenkaan koskaan saanut hankittua, sillä eräänä päivänä hän päätti osaavansa lentää ja hyppäsi neljännen kerroksen parvekkeelta. Reetu kiidätettiin kovaa kyytiä sairaalaan, jossa monta tuntia kestäneen leikkauksen jälkeen hänet saatiin elpymään. Suuri verenhukka oli kuitenkin aiheuttanut pahoja vaurioita Reetun aivoihin, joten hänet sijoitettiin tänne. Reetu pystyy elämään kohtuullisen normaalia elämää, mutta muutamat pikkuaskereet tuottavat hänelle suuria vaikeuksia.

Taraneella on diagnosoitu epävarmasti kaksisuuntainen mielentasohäiriö eli hänellä on maanis-debressiivisiä kausia. Maanisella kaudellaan Taranee siivoaa ja opiskelee, sekä seurustelee vilkkaasti toisten kanssa. Debressiivisellä kaudellaan hän saattaa viettää päiväkausia syömättä, eikä puhu kenellekään mitään. Maanisena aikana Taranee on kuitenkin suhteellisen normaali sim.

Talon viimeinen hoidokki on nimeltään Ruusu. Ruusu on lähes sairaalloisen itsetuhoinen. Ruusua ei voi jättää ilman valvontaa, sillä yksin ollessaan, hän yrittää ottaa itsensä hengiltä lähes keinolla kuin keinolla.
"Kiva", Esmeralda mutisi, kun hoitaja jätti hänet "uusien pikku ystäviensä pariin".

Tässä kuva talosta poikkileikkauksena. Talon sisustus on varsin omalaatuinen, varsinkin makuuhuoneiden osalta, sillä niissä kokeillaan psykodramaattista mielenhallintatekniikkaa jonka perustana on ajatus siitä, että hullu valitsee makuupaikkansa sen perusteella, miten päivän tunteet heijastuvat hänen ympäristöönsä. Jos siis hullun päivä on tylsä ja yksinäinen hän todennäköisesti valitsee ankean parisänkyhuoneen, eikä kirkkaan pinkkiä huonetta.

Pian talon ohi kulki nuorehko nainen, jonka Esmeralda oitis pyysi sisään. Tämä Anna ei hätkähtänyt hullujen omituisista asuista, vaan jutteli innostuneesti Esmeraldalle. Ehkäpä Anna oli jo tottunut mielisairaalan väkeen.

Esmeralda huomasi pian ketkä hulluista olivat ystäviä keskenään. Ruusu ja Reetu saattoivat pelata shakkia tuntikausia, mikä johtui kyllä lähinnä siitä, että Reetulla kesti äärettömän kauan valita seuraava siirtonsa.

Toinen parivaljakko olivat Tauno ja Ali, jotka saattoivat istahtaa ihan vain keskelle lattiaa ja alkaa jutella häiriintymättä siitä, että Ali saattoi toistella samaa asiaa koko ajan.

Joskus heidän paikkavalintansa vain ei ollut oikein hyvä. Martta joutui kärvistelemään vessahätäisenä keittiössä, eikä Mikko päässyt keittiöön hakemaan sipsipussia itselleen.

Pulssi kohosi lievästi, kun Ali tunki valmisateriaa uuniin. Onneksi Ali ei unohtanut ottaa sitä uunista, joten sammutustoimiin ei tarvinut ryhtyä.

Pidetään peukkuja.

Ai jai

Niin Esmeralda sai syöksyä sängystään sammuttamaan liettä hullujen ollessa parhaansa mukaan tiellä.

Esmeralda sai onneksi liekit kuriin, eikä ruoan pohjaanpalamista suurempaa vahinkoa tapahtunut.

Hulluilla oli omat tapansa selvitä tästä tapahtumasta. Reetu, sen sijaan että olisi mennyt suihkuun, meni peilin eteen tarkistamaan, ettei hänen kasvoihinsa ollut ilmestynyt nokisia rantuja.

Ruusulla ja muutamilla muilla oli onneksi hieman käytännönläheisempi tapa selviytyä.

Tässä siis ensimmäinen osa. Ei kun kommenttia tulemaan!